Miksi valitsin juuri kuvataideterapian vai valitsiko se minut?
Oma matkani taiteen ja kuvataideterapian pariin on ollut pitkä. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu hyvin luonnolliselta ja selkeältä, vaikka matkan varrella monet asiat ovat yllättäneetkin. Olen koko aikuisikäni ollut käsillätekijä; nautin suunnattomasti kaikenlaisesta käsillä tekemisestä ja olen pohjattoman utelias kokeilemaan uusia tekniikoita. Uuden luominen on intohimoni ja luomisprosessi antaa minulle valtavan paljon voimaa sekä inspiroi kokeilemaan jälleen uutta.
Nuorena sairaanhoitajaopiskelijana törmäsin erään työharjoittelun aikana kuvataideterapiaan ja muistan kun silloin koin hetkellisesti tunteen, että tämä voisi sopia minulle ja tätä voisin ehkä tehdä myös työkseni joskus. Aikaa kului reilusti yli 20 vuotta ja koin kutsumusta kokeilla oman taiteen tekemistä. Maalaaminen vei heti mukanaan ja maalasin todella intensiivisesti pari vuotta. Koin taiteen tekemisen erittäin voimakkaasti, uppouduin täysillä käsittelemään maalaamisen avulla omia elämänkokemuksiani ja tunteitani, joita on ollut muuten vaikea sanoittaa ja tuoda näkyväksi. Tästä heräsikin ajatus siitä, että haluan auttaa muita ihmisiä saavuttamaan tämän saman vaikutuksen mielensä hyvinvointiin. Luonteva jatkumo tästä oli lähteä opiskelemaan kuvataideterapiaa, ensin ratkaisukeskeisen kuvataideterapian ohjaajaksi ja sen jälkeen kuvataideterapeutiksi. Valitsinko minä kuvataideterapian vai se lopulta minut...sillä ei lienee ole merkitystä ja olen äärettömän onnellinen että olen lähtenyt tälle matkalle muutama vuosi sitten.
Olen aiemmin kuvitellut jostain kumman syystä etten ole luova enkä taiteellinen, enkä osaa piirtää. Olen "vain" käsillä tekijä. Tiedostan tänä päivänä kuinka absurdilta tuo ajatus tuntuukaan. Meissä kaikissa on luovuus jo syntyessämme ja me kaikki osaamme ja olemme luovia omalla tavallamme. Hyvin monessa aikuisessa asuu sisään istutettuna tämä sama ajatus, joka minullakin oli aiemmin. Rakastan kuvataideterapiaa juuri sen vuoksi, että tämä sopii oikeastaan kaikille, ikään ja taitotasoon katsomatta. Tarvitaan vain hieman kokeilunhalua, uteliaisuutta ja avointa mieltä ottaa vastaan "perinteisestä" terapiasta poikkeavaa apua. Luova ilmaisu omalla tavallani on tuonut omaan elämääni suunnattoman paljon merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita. Maalaaminen on avartanut maailmankatsomustani ja tehnyt minusta sen myötä avoimemman ihmisen. Kuvataideterapia on tuonut lohtua, iloa, onnistumisen kokemuksia, auttanut käsittelemään vaikeita tunteita sekä rohkaissut elämässäni eteenpäin, muuttanut tapaani ajatella ja suhtautua elämäni haasteisiin. Suhtaudun tulevaisuuteeni nyt huomattavasti luottavaisemmin mielin. Kaikki tulee menemään hyvin, menneistä ja tulevistakin haasteista huolimatta.
Aina on toivoa. Aina on mahdollisuuksia. Aina on tulevaisuutta.
